Meripoijujen värit, musta, punainen, vihreä ja keltainen, pysyivät värialueilla, jotka niille on määritelty IALAn suosituksessa IALA Recommendation E-108 – Surface colours used as visual signals on aids to navigation, Edition 3, 2013.
Esityksen tuloksista löydät täältä (Youtube 1:35)
Värien silmin havaittava ulkonäkö muuttui niiden kiillossa ja/tai kirkkaudessa tapahtuneiden muutosten johdosta. Näitä ominaisuuksia ei oteta huomioon IALA-suosituksen värialueiden määrittelyssä.
Testattavat materiaalinäytteet, musta, punainen, vihreä ja keltainen meripoiju, altistettiin auringonsäteilylle kunnes saavutettiin UV-energia-annos, joka vastaa vähintään 23 vuoden altistusta pystysuorille pinnoille luonnon olosuhteissa.
Altistus koostui kahdesta osasta
Altistus 1
Auringonsäteily (UV-säteily +näkyvä valo+lämpösäteily)
Auringonsäteilyn intensiteetti: 1120 W/m2 (vastaa maksimaalista auringonsäteilyn tehoa)
T(ympäristö): ~40℃
Sykli: 22 h säteily / 2 h sumutus vedellä ja korkea suhteellinen kosteus (RH). Viikottainen suolasumutus.
Kesto: 56 vuorokautta
Altistusmetodi perustuu standardeihin ISO 4892-1 ja MIL-STD-810G METHOD 505.5
Altistus 2
Korkeatehoinen auringonsäteily (UV-säteily + näkyvä valo+ lämpösäteily)
Auringonsäteilyn intensiteetti: Yhtäjaksoinen voimakas säteily, 3500 W/m2 ( vastaa n. ’3,5 auringon paistetta’), näytejäähdytys
T(ympäristö): ~30℃
Kesto: kunnes uv-energiakertymä vastaa vähintään 15 vuoden energiakertymää pystytason suuntaiselle pinnalle luonnonolosuhteissa
Mittaukset
Värialueanalyysi
Värimittaus CIELAB1976 ja DE (väriero)